Brittikissan kehitys ja kastraattielämän edut


Brittipennut ovat etenkin 4-7-viikkoisina syötävän suloisia kaiken ollessa pyöreää ja pehmeää. Nöpönaamaiset pehmolelumaiset pikkubritit ovat kerrassaan hurmaavia.

__es8-14.jpg


Luovutusiän (vähintään 12 vkoa) lähestyessä pennut alkavat venyä pituutta ja korkeutta, korvatkin kasvavat hieman hassun näköisiksi suhteessa päähän ja voivat näyttää olevan liian lähellä toisiaan. Teini-ikäisen britin omistajalle saattaa tulla epäuskoinen olo; tällaiseltako britin kuuluu näyttää, onko minua huijattu? Maltti on valttia -- hitaasti, mutta varmasti brittinuori alkaa näyttää aidolta rodunomaiselta britiltä. Kukin kehittyy omalla tahdillaan, mutta lopputulos on odottamisen arvoinen. Naaraspennuilla kehitys on usein hieman tasaisempaa, kollien teini-iän ollessa usein paljon näkyvämpi muutoksiltaan.

Tässä esimerkki Hero-kollin kehityksestä
teini-iän  "ruma ankanpoika/honkkeli" -vaiheen kautta 
upeaksi nallekarhuksi

hero0845.jpg
4 kuukauden ikäisenä pikkukollina

hero1431.jpg
Vielä varsin keskenkasvuisena nuorena kollerona (10 kk)

hero0350.jpg
7-vuotiaana kastraattikollerona

Miksi leikkautus kannattaa

Useimmat lemmikkibritit pääsevät nauttimaan leppoisasta kastraattielämästä viimeistään vuoden iässä. Moni omistaja hämmästyy kiimojen tai mouruamisen laihduttaman brittinsä muutosta leikkautuksen jälkeen. Lyhyessäkin ajassa voi tapahtua aivan uskomaton muodonmuutos! Kun hormonit eivät enää hyrrää häiriten elämää ja ruokakin alkaa maistua ihan toisella tavalla tuntuu, että britti muhkistuu ihan silmissä. 

Osa pelkää, että britti jää pieneksi, jos se leikataan varhain. Lopputulokseen ei niinkään suuresti vaikuta britin leikkautusikä kuin sen perimä ja elinolosuhteet. Kaikista ei tule sukulaistensa kopioita, isokin kissa voi saada pieneksi jääviä jälkeläisiä, samoin on toisinkin päin. Kristallipalloa ei kenelläkään kasvattajalla ole, joten lopputulos on monesti melkoinen yllätyskin. Pentueen pienimmästä rääpäleestä voi hyvinkin kasvaa se kaikista isoin ja komein yksilö. :)

Näyttelyissä tai kasvattajien/siitosurosten omistajien kotisivuilla voi nähdä 4-5-vuotiaita siitosuroksia, joilla on upeat isot päät ja valtavat posket. Kastraattikolleilla vastaavia valtavia poskia näkee vain harvoin. Eikä kaikille uroksille mahtiposkia tai jättipäätä edes kehity, vaikka kissa olisi leikkaamattomana koko ikänsä. Ei siis kannata yrittää kestää haisevaa ja mouruavaa kollia VAIN siksi, että se ei "vielä" ole niin isoposkinen kuin joku tietty näkemäsi britti. 

Leikkautuksen myötä britistä tulee yleensä leikkisämpi ja sosiaalisempi. Eihän leikkaamaton hormonien myllerryksen vallassa oleva kissa kovin onnellinen ole, jos omistaja ei ymmärrä miten rankkaa on, kun kukaan ei vastaa "treffipyyntöihin". Moni kissa yrittää tehostaa viestiään myös haisevin vastalausein. Omistajan sänky on tyypillinen paikka, johon jätetään pieni lätäkkö vihjeeksi, että kannattaisi ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Käynti eläinlääkärillä onneksi melkein poikkeuksetta auttaa asiaan. Urokset toipuvat kastroinnista todella nopeasti, naarailla on steriloinnin jälkeen pitempi toipumisaika; lopputulos on kuitenkin sen arvoinen. 


___________________________________________________________


Kuvasarjat brittiuroksen kehityksestä